Vappu 2020

Vappu on joka vuosi työväenpuolueille tärkeä juhla. Juhla jolloin muistamme juuriamme, aatettamme sekä miksi tänä päivänäkin vasemmistoa ja työnväenaatetta tarvitaan. Vapun viettoon meille kuuluu olennaisesti vappupuheiden laatiminen.

Tänä vappuna ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitan vappupuheen sijasta vappukirjoituksen. Vaikka tilanne on uusi, ajatukset pyörivät tuttujen ajatusten ympärillä. Näin vapun alla tulee erityisesti muisteltua ja pohdittua, mistä ja mihin tarpeeseen aatteemme on syntynyt. Missä olemme nyt ja mikä on meidän paikkamme nyky-yhteiskunnassa? Vaikka maailma on muuttunut runsaasti, työväenaate ja tarve kyseiselle aatteelle on pysynyt vahvana.

Elämme juuri nyt poikkeuksellista aikaa, aikaa jota ehkei juuri kukaan meistä kuvitellut näkevänsä. Vappupuheen tai -kirjoituksen laatiminen tässä tilanteessa tuntuu jopa vaikealta. Tilanne, jossa koronaviruksen kanssa kamppailemme, vaatii ylipuoluerajojen tapahtuvaa yhteishenkeä.

Vastakkainasettelu tässä tilanteessa tuntuu kyseenalaiselta ja jossain määrin myös väärältä. Kriisin syntyyn kun ei ole vaikuttanut mikään poliittinen toimi tai vääränlainen talouspolitiikka. Normaalioloissa itse pidän poliittista vastakkain asettelua tärkeänä, jotta äänestäjät kykenevät näkemään eron vasemmistolaisen ja oikeistolaisen politiikan välillä sekä käsittämään sen luomia syy-seuraussuhteita.

Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin erityisen tyytyväinen siitä, että tässä tilanteessa maassamme on nykyinen vasemmistopohjainen hallitus, sillä kriisi kuin kriisi päättyy, niin tämäkin. Tämän jälkeen korostuu kriisistä selviytyminen eli jälleenrakentaminen.

Jälleenrakentaminen vaatii rohkeita toimia, jossa korostuu sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Toisin sanoen, jälleenrakennus vaatii nimenomaan vasemmistolaista politiikkaa. Politiikkaa, jossa toteutuu oikeidenmukaisuus eikä kriisin kustannuksia kaadeta tavallisen ihmisen maksettavaksi. Toimenpiteiden tulee olla tasapainossa ja kohdentua vasemmistolaisen aatteen mukaan oikeudenmukaisesti. Tämä on aina ollut vasemmistolaisen työväenaatteen pohja. Tälle pohjalle on Suomen hyvinvointi aiemminkin kriisien jälkeen rakennettu.

Me emme saa toistaa 90 –luvun laman jälkeisiä virheitä, joita yhteiskuntamme maksaa edelleen. Kestävää jälleenrakennusta ei voida toteuttaa leikkauslistoin vaan on ehdottoman tärkeää panostaa koronan aiheuttamien sivistyksen- ja hyvinvointierojen korjaamiseen, ilmaston kannalta kestäviin investointeihin sekä kuluttajien luottamuksen palauttamiseen. On toteutettava elvyttävää politiikkaa, joka vauhdittaa investointeja ja nostaa kotimaista kysyntää. Leikkaus- ja säästölistat syventävät lamaa sekä pitkittävät talouden elpymistä.

Meillä on esimerkkejä toimimattomasta oikeistolaisesta talouskuripolitiikasta, joka mm. eurokriisin jälkeen syvensi talouden ahdinkoa, nosti monien maiden velkaantumisastetta sekä aiheutti työttömyyttä, hyvinvoinnin eriarvoistumista sekä köyhyyden lisääntymistä. Tulevan jälleenrakennuksen pitää pohjautua vasemmistolaiseen elvyttävään talouspolitiikkaan. Esimerkiksi Euroopan keskuspankki tulisi saada avuksi luomaan yhteisiä jälleenrakennusohjelmia, jotka turvaavat oikeudenmukaiset tulevaisuuden näkymät kaikille, ei vain harvoille.

Ennen koronakriisiä olin jo pidempään ollut hyvin huolissani Suomen eriarvoistuvasta suunnasta. Nyt kriisin keskellä moni murehtimani aihe on tippunut keskusteluista, uutisista ja somesta. Jos koronasta pitäisi jotain hyvää löytää minä toivon sen olevan ”me-hengen” löytyminen uudelleen. Me kaikki taistelemme yhdessä nykyisessä kriisissä.

Meidän on kriisin jälkeenkin pidettävä kiinni asioista, joista me suomalaiset olemme saaneet olla ylpeitä. Vuosia meillä on ollut maailman hienoin koulutusjärjestelmä, tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja kaikille suomalaislapsille on taattu tasa-arvoiset lähtökohdat elämään. Meillä on arvostettu luontoa ja me olemme saaneet elää puhtaassa Suomessa. Tämä kaikki on rakennettu aikoinaan punaisten lippujen alla sotien jälkeen ja toivon, että nykyinen kriisi vahvistaa käsitystä kyseisten asioiden tärkeydestä. Meillä on ollut turvallinen maa, jossa on vapaasti saanut ilmaista mielipiteensä ja olla erimieltä. Maa, joka on suvaitsevainen ja auttaa hädässä olevia.

Nämä ylpeyden aiheemme olivat saamassa säröjä oikeistolaisen politiikan toimesta. On huolehdittava, että kyseinen hyvinvoinnin ja turvallisuuden alasajo sekä eriarvoistava politiikka ei pelkästään vallitsevan tilanteen vuoksi ole tipahtanut keskusteluista vaan se hautautuu omaan mahdottomuuteensa suomalaisten tajutessa sen olevan kestämätön tie. Suomi ei voi hyväksyä hyökkäyksiä eri ihmisryhmiä vastaan tai epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa joka heikentää turvallisuuttamme. Koronakriisin jälkeenkin tulee muistaa, että maamme suurin uhka ei ole vain virus vaan myös maamme sisäiset asiat, eriarvoistuminen ja kasvava kuilu pieni- ja suurituloisten välillä, hyvinvoinnin, sivistyksen ja taiteen jakautuminen vain osalle kansalaisista. Nämä tekijät luovat tutkitusti turvattomuutta sekä levottomuutta, lisäävät riskiä väkivaltaan ja jakavat kansaa kahtia.

Maailma on muuttunut paljon ja toisaalta vähän. Edelleen on pidettävä meteliä suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja ennen kaikkea ihmisarvojen puolesta. Sillä juuri vapaus, lähimmäisen rakkaus ja nimenomaan kaikkien ihmisten yhtäläinen ihmisarvo ovat niitä asioita, joista aikoinaan kapinaan nousseet esi-isämmekin haluaisivat heidät muistettavan niin vappupuheissa kuin kaikessa yhteiskuntamme toimissa tänään sekä huomenna.

Eveliina Tyyskänen
Raision Vasemmistoliiton Kunnallisjärjestö ry
puheenjohtaja